Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

RA Rose of Jerome


Kuvat © Landgestüt Celle (with permission) • Kuvissa esiintyy Diacontinus • RA Rose of Jerome on virtuaalihevonen

PERUSTIEDOT JA HISTORIA

Virallinen nimi RA Rose of Jerome, “Jerome”
   
Rotu, sukupuoli Hollanninpuoliverinen (KWPN), ori
Säkäkorkeus, väri 170 cm, mustankimo (Ee/Aa/Gg)
Syntynyt, ikä 11.12 2015, Japani, 21-vuotias
   
Kasvattaja Nikki VRL-14085, Rotten Angels
Maahantuoja Nikki VRL-14085, Stratocaster
Omistaja Nikki VRL-14085, Stratocaster
   
Koulutustaso Helppo A, re. 160 cm, me. 110 cm
Painotuslaji Esteratsastus
   
Rekisterinumero VH15-012-0628
   
Meriitit Palkittu joulukuun tilaisuudessa 2017 KTK-II
  Tavoitteena (VIR MVA) Ch
   
  Tavoitteena ERJL
  Tavoitteena YLA
  Tavoitteena VPVL
  Tavoitteena KWPNL

Historiateksti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LUONNEKUVAUS

Nuoruudestaan vähän rauhoittunut, mutta yhä eloisa ja menevä Rose of Jerome ei aina ole sieltä helpoimmasta päästä. Tuttujen ihmisten kanssa se osaa olla oikein unelmainen, mutta uusia se kyykyttää ihan huolella. Jeromea voisi siis kuvailla ilkikuriseksi hevoseksi, joka ei anna mitään ilmaiseksi. Laumassa ori on ehdottomasti johtajatyyppiä, se päättää mitä tehdään ja miten tehdään, eikä sille ryppyillä. Liian lähelle tulevat hevoset saavat hampaasta, mutta kunhan tarhakaveri ymmärtää olla tunkematta ihan kainaloon, niin Jeromen kanssa on helppo elää harmoniassa. Tammoille ori esittelee itseään vielä puolieläkkeelläänkin, ja innostuu yhä väläyttelemään oikein ilmavaa ja majesteettista askellusta. Laitumella Jerome keskittyy pääasiassa laiduntamiseen, mutta tarhassa se tarvitsee tekemistä. Tällöin sille kannattaa antaa vaikka jumppapallo leikkikaveriksi, kun ori ei pahemmin hevoskavereista perusta. Pallon kanssa leikkiminen ja sen perässä käveleminen tai orin innostuessa jopa ravaaminen tekee myös hyvää Jeromen kunnolle. Tarhasta haettaessa se tulee ihmisestä riippuen joko portille vastaan, tai juoksee karkuun.

Yleisesti Jerome on helposti tylsistyvä, arvonsa tunteva ori, jossa on vähän yhden ihmisen hevosen vikaa. Kai se on vain tottunut olemaan omistajansa vauva ja silmäterä, sillä ori on päässyt hieman liian helpolla koko elämänsä. Omistajansa kanssa Jerome tietysti on oikea enkeli, jotta hoitajien valitukset pirullisuudesta kaikuvat kuuroille korville, mutta tuntemattomille ja vähän tutummillekin ihmisille ori järjestää mielellään vähän ohjelmaa. Sen hampaat ovat erityisen kovassa käytössä, sillä ori mielii järsiä kaiken mahdollisen, kuten riimunnarut ja ohjat, jos ne vaan jättää sen tielle. Jerome on myös oppinut pistämään hoitajiin vauhtia mekkaloimalla ja satunnaisesti myös oikuttelemalla. Ja vaikka se ei tarhakavereistaan erityisemmin pidä, se pureskelee muiden hevosten loimia ja erityisesti loimivöitä. Tämänkin takia jumppapallo on oikein hyvä idea tarhaan. Vanhemmalla iällä Jerome on jo oppinut keskittymään jumppapalloonsa, kun se sellaisen saa, ja kavereiden loimet pääsevät yleensä pälkähästä. Orin omia varusteita se kuitenkin edelleen tuhoaa, joten katso tarkasti, mihin lasket sen harjapakin.

Kuten hoitajien, täytyy eläinlääkärin ja kengittäjänkin kaveerata Jeromen kanssa, ja namipalat ovat oiva keino siihen, onhan se täysin ruuan perään. Eläinlääkäriä ori ei yleensä pahastu, mutta neuloista se ei luonnollisesti pidä, ja silloin se saattaa yrittää nipistää takaisin hampain tai kavioin. Perustutkimuksissa Jerome käyttäytyy oikein mallikkaasti niin kauan, kuin se löytää jotain, mihin keskittyä ja mikä kiinnostaa sitä. Eläinlääkärin on myös hyvä pitää välinepakkiaan tarpeeksi kaukana orin hampaista, sillä ori ei todellakaan tunne rajoja, että mitä se saa pistää suuhunsa ja mitä ei. Kengittäjä onkin sitten asia aivan erikseen, sillä siinä yhdistyy kaksi Jeromen inhokkiasiaa; Paikallaan seisominen ja jalkojen nostaminen. Kengittäjä saa siis nähdä vaivaa pitääkseen Jeromen jalat ylhäällä koko kengityksen ajan, ja sitten tarvitaan vielä omistaja tai hoitaja pitämään orin keskittyneenä, jotta se ei hermostu paikallaan seisomisesta. Jollain ihmeen kaupalla nämäkin asiat saadaan hoidettua lähes arkipäiväisesti, vaikka Jerome ei tunnu koskaan oppivan, että molemmat ammattilaiset ovat hyvästä.

Taluttaessa ori voi olla melko kärsimätön ja saattaa yrittää kiilailla ihmisten ohitse, tai tylsyyksissään olla säikähtelevinään pienimpiäkin ääniä. Todellisuudessa se on pomminvarma hevonen, kun se vaan jaksaisi keskittyä olennaiseen. Jeromelle tuntuu olevan kiire kaikkialle, joten voi olla hyvä idea kiepauttaa riimunnaru turvan ympärille tai pujottaa se hevosen suuhun, jos ei halua kaikin voimin roikkua riimunnarussa. Erityisesti tammojen läheisyydessä voi olla hyvä varautua pieneen vastarintaan, vaikka Jerome osaa kyllä komennettaessa käyttäytyä. Traileriin taluttaminen on orille nykyään niin arkipäiväistä, ettei Jerome jaksa hommasta sen suuremmin välittää. Oria kannattaa kuitenkin kuljettaa mieluiten yksinään, taikka ei-tuttavallisten hevosten kanssa, jos se vain on mahdollista. Traileriin täytyy myös laittaa joko heinäverkko tai suolakivi, jotta Jeromella on jotain mihin keskittyä matkan ajan, sillä muutoin se rupeaa helposti tuhoamaan traileria sisältäpäin joko potkimalla tai puremalla, jos trailerin sisus on esimerkiksi puuta tai periksiantavaa muovia.

Hoidettaessa Jerome on vähän sellainen, että se seisoo aloillaan vain, jos sitä itseään huvittaa. Oria voi olla hankala saada tekemään yhteistyötä tuntemattomien kanssa, eikä sen oma, vahva tahdo taivu ihan helpolla ihmisen toiveisiin. Kun Jeromelle vain antaa vähän aikaa tutustua, se saattaa helpostikin kiintyä tiettyihin ihmisiin, ja niille ihmisille se on oikein mukava hevonen.  Jalat nousevat vasta, kun niitä tarpeeksi jaksaa nostella, eikä Jerome tahdo vapaaehtoisesti pitää niitä ylhäällä, joten hoitaja tulee jaksaa oikeasti pidellä niistä kiinni. Harjaaminen sujuu yleensä mutkattomasti, mutta ori on aika herkkä, eikä sitä saa painaa liian kovaa kumisualla, edes hierontamielessä. Hierominen on siis paras hoitaa paljain ja lämpimin käsin, sillä siitä Jerome todella pitää. Pesemisestä ori ei perusta sitten ollenkaan, vaan se yrittää väistellä vettä parhaansa mukaan ja pakittaa ulos pesukarsinasta. Yleensä hoitaja on tämän operaation päätteeksi hevosta märempi, vaikka sitä olisi kuinka yrittänyt olla kastumatta tälläkin kertaa. Se on myös hyvin malttamaton joutuessaan seisomaan paikoillaan, eikä jaksaisi odottaa, että päästään lähtemään.

Varustettaessa se rupeaa puhisemaan ja paukuttelemaan jalkojaan, että “c’mon, mennään jo!”. Napakka komennus lääkitsee jalanpoljentaa vaihtelevalla menestyksellä, mutta sitä kannattaa ainakin kokeilla. Satuloidessa Jerome tykkää pullistella, ja moni on lentänyt orin selästä alas juurikin siistä syystä, ettei satulavyötä ole saatu tarpeeksi kireälle, ori kun osaa valmistautua kiristämiseen juuri selkäännousun jälkeen. Ratsastaja saa siis olla ovela, jos haluaa penkkinsä pysyvän Jeromen selässä. Kuolaimet menevät suuhun joko päättäväisyydellä ja kärsivällisyydellä, tai sitten hunajavalelulla, riippuen ihan siitä, haluaako orin kanssa päästä liikkelle nyt vai kymmenen minuutin päästä. Suitsiessa ori tapaa painaa päänsä niin alas, kuin se vain pystyy, vaikka Kiinaan asti. Mikäli se ei syystä tai toisesta pääse painamaan päätään alas, se saattaa yrittää vähän puskea hoitajaa turvallaan. Tässä vaiheessa hoitajaa on hyvä muistuttaa, että ei se ilkeä ole, se on vain... Omanlaatuinen. Ja ehkä vähän ilkikurinenkin. Tai aika paljon.

Ratsastettaessa Jerome on oikea unelmahevonen, jos sitä osaa käsitellä oikein. Orilla on pumpulinpehmeät, reippaat ja ilmavat askellajit, joissa on helppo istua. Sakeinkaan lumituisku ei saisi sitä pysähtymään, kun sillä on määränpää, joten Jeromen voi aina luottaa kantavan kotiin asti. “Väärän” ihmisen kanssa se kuitenkin pistää hanttiin jo alusta asti; Silloin se pyörii ympyrää kuin hyrrä, kun satulaan yrittää nousta, eikä välttämättä tottele apujakaan kovin helposti. Pukittelu on melko yleinen kokemus, jos orin selkään päästää liian kovakouraisen ja osaamattoman ratsastajan, minkä vuoksi Jerome on ehdottomasti kokeneemman ratsastajan ystävä. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan myös tämän hevosen kanssa, ja Jerome on ihmisten onneksi nopea kiintymään. Luottamus täytyy yhä ansaita pidemmän kaavan kautta, mutta sen kanssa on helppo kaveerata, ja tällöin myös luottamuksen ansaitseminen on helpompaa, kun Jerome ei yritä kouluttaa ratsastajaansa. Sopivan ja orin hyväksymän ratsastajan kanssa se on kuitenkin hyvä ratsu, joka on herkkä avuille ja vastaa niihin viiveettä, eikä sählää ylimääräisiä. Rautainen ammattilainen siis.

Esteratsastus on ehdottomasti orin heiniä. Vaikka sen jalat pysyvät varmasti maassa, kun valloitetaan vuoria, hyppää Jerome upealla tyylillä. Se kulkee eteenpäin omalla ja hyvin tehokkaalla moottorilla, ja vaikka se ei automaattihevonen olekaan, niin sitoutuneen ratsastajan kanssa orin potentiaalilla ei ole rajoja. Oria täytyy ohjata oikeassa kulmassa esteelle ja muistuttaa, milloin hypätään, jotta Jerome ei juokse pelottomasti suoraan esteen lävitse. Jerome tarvitsee siis ratsastajaansa ja ratsastajan panostuksen esteradalla, joten satulaan noustessa on hyvä varautua työntekoon. Ori on myös älykäs hevonen sekä nopea oppija, ja kovan työn tuloksia näkee yleensä melko lyhyellä aikavälillä. Vielä myöhemmälläkin iällä Jeromesta paistaa into työskentelyyn ja erityisesti esteratsastukseen, minkä vuoksi sen kanssa onkin hyvä hypätä ahkerasti. Vanhuus tuo kuitenkin mukanaan kaikenlaisia vaivoja, joten vaikka ori olisi omasta mielestään kykenevä hyppäämään vielä 160 senttimetriä joka päivä, kannattaa estekorkeus pitää sopivan matalana ja hypätä korkeampia vain satunnaisesti. Loppukäynteihin on hyvä varata paljon aikaa, sillä Jerome ei aina malttaisi lopettaa.

Jerome ehkä on nopea oppimaan, ja lahjakaskin se on, mutta kouluratsastukseen se ei vain sovellu. Ei niinkään sen takia, että se ei voisi oppia kouluratsastusta tai että se on jollain tavalla huono valinta lajiin, vaan enemmänkin siksi, että Jerome ei tahdo soveltua kouluratsastukseen. Orin mielestä se on vain niin tavattoman tylsää ja turhanpäiväistä, minkä vuoksi ratsastaja saakin olla jatkuvasti keksimässä uusia tehtäviä, jotta hevonen pysyisi hereillä ja keskittyneenä. Tylsistyessään Jeromesta tulee hankala ratsastaa, sillä silloin se ei pysy ollenkaan kuulolla ja vastaa apuihin hyvin jäykästi. Ratsastajan täytyy myös tutustua kaasu- ja jarrupoljinten löytämiseen, ori kun tahtoisi painella eteenpäin ilman estoja ja rajoja. Erityisesti kouluratsastuksessa Jeromella meinaa olla vähän liikaa vauhtia ja mikäli ori ei ole vielä ehtinyt purkamaan energiaansa siltä päivältä, sen takapääkin saattaa olla kuin heliumilla täytetty; Hyvin kevyt ja helposti nouseva. Nopea juoksutus tai muutama tunti tarhassa ennen kouluratsastusta voi siis olla oikein hyvä idea, jos ei halua maistella kentänpohjaa.

Maastohevosena ori on varmajalkainen ja peloton menijä. Ori toimii hyvin yksin ja ryhmässä, mutta se kannattaa laittaa viimeiseksi jonossa, ettei takana oleva pääse vahingossakaan liian lähelle Jeromea. Vaihtelevat maastot ovat selkeästi tämän hevosen mieleen, joten uusiinkin maisemiin voi rohkeasti suunnata! Ainoa “ongelma” Jeromen kanssa on se, että vaikka se vihaa pestyksi tulemista, se rakastaa vettä ja uimista, ja ampaisee sekunnin murto-osassa uimaan, jos se näkee lammen tai järven, tai edes tarpeeksi suuren vesilätäkön, jossa se voi loiskutella. Lämpiminä päivinä tämä vesihirmu on siis oiva valinta mukaan viilentävälle reissulle järvelle. Sileän maaston lisäksi Jerome on varma ja rohkea maastoesteratsu, joka ylittää vaikka millaista tukkia, pensaikkoa ja pituusestettä. Maastoesteilläkin ori tarvitsee ratsastajan panostuksen, ehkä jopa enemmän kuin perinteisillä rataesteillä, joten vain valppaan ja kokeneen ratsastajan, joka tietää mitä tekee, kannattaa suunnata maastoesteille tämän hevosen kanssa.

Kilpailutilanteissa ja kisapaikoilla Jerome on utelias ja innokas kohtaamaan uutta. Yleensä se unohtaa temppuilut ja oikuttelut päästessään uuteen paikkaan, ja keskittyy enemmän uusiin ja kiehtoviin hajuihin sekä esineisiin. Joskus se jopa tervehtii toisia hevosia, vaikka se ei hevoskavereista välitäkään. Hoitaminenkin sujuu paljon nopeammin kisapaikoilla, kun Jerome tutkii ympäristöä tuhoamisen ja hoitajan kiusaamisen sijaan. Kisasuoritukset tuppaavat myös olemaan parhainta laatua Jeromelta, sillä uudet paikat saavat sen aistit herkimmilleen ja näinollen se on myös herkempi avuille. Se myös selkeästi antaa kaikkensa radalla ja tietää, että nyt ei ole aikaa pelleilyyn. Ori pärjää myös hyvin yön tai pari uudessa paikassa stressaamatta sen enempää, eikä sitä aina oikein kiinnostaisi palata kotiin, kun uusi paikka on niin kauhean mielenkiintoinen. Porkkana tai pari voivat siis olla paikallaan, kun Jeromea yritetään saada valmisteltua ja sitten vielä talutettua trailerin kotimatkaa varten, eikä siihen halua tuhlata puolta päivää.

SUKUSELVITYS

RA Rose of Jerome on 1-polvinen.

i. Hanoi Rose
hollanninpuoliverinen, 170 cm, kimo
Ei meriittejä
ii. Hanoi Rocks
hollanninpuoliverinen, 170 cm, kimo
EVM
iii. Druglord
EVM
iie. Breakout
EVM
ie. Trash Queen
trakehner, 173 cm, musta
EVM
iei. Destination Anywhere
EVM
iee. Fallen Angel
EVM
e. Idaho
hollanninpuoliverinen, 168 cm, kimo
Ei meriittejä
ei. Happy Reunion
hollanninpuoliverinen, 169 cm, musta
EVM
eii. Hope for Heaven
EVM
eie. Ruth FLX
EVM
ee. Illinois
hollanninpuoliverinen, 166 cm, hallakonkimo
EVM
eei. The Rebound
EVM
eee. Iowa
EVM

ii. Hanoi Rocks oli komea 170-senttinen hollanninpuoliveriori, joka voitti lukuisia näyttelyjä ja esteratsastuskilpailuja. Ori syntyi Hollannissa keskellä hyytävää tammikuuta heiveröisenä rimppakinttuna ja viluisessa, lahossa tallissa eläinlääkäri antoi sille vain päiviä elinaikaa. Hanoi Rocks kuitenkin kasvoi isoksi ja vahvaksi vastoin annettuaan kohtaloaan. Eläinsuojeluyhdistys pelasti orin vuoden vanhana tallista, jossa se oli syntynyt, sillä vaikka hevoset omistaneella hyväntahtoisella vanhalla miehellä oli suuri halu kunnostaa talli, ei tämän rahapussi sitä sallinut. Hanoi Rocks oli 21-vuotias nukahtaessaan ikiuneen laitumellaan Hollannin lämpimässä loppukesässä hävittyään taistelun syöpää vastaan. Suuri kimo jätti jälkeensä seitsemän kaunista jälkeläistä.

iii. Drug Lord syntyi lämpimänä kesäiltana Hollannissa pienelle puoliverisiittolalle. 168-senttiseksi aikuisena kasvava Lord kilpaili ahkerasti esteratastuksessa ja voitti usein, keräten nimelleen mainetta. Se jouduttiin kuitenkin myymään uuteen kotiin 15-vuotiaana, kun sen piskuinen kotitalli meni konkurssiin Lordin tuomasta rahapalkintosaaliista huolimatta. Kimo ori myytiin yksityishenkilölle Hollannin rajalle, jossa se kuoli vain 19-vuotiaana huonoon vastustuskykyyn ja flunssaan. Viiden varsan isän tuhkat ripoteltiin jokeen, jossa se tykkäsi kahlata kesäisin.

iie. Breakout ei ollut ollenkaan helppo hevonen. Se oli Tamma isolla T:llä ja läpeensä diiva. Beaksi ja Queen Beeksi kutsuttu 163-senttinen kimo tamma teki elämän vaikeaksi sillä sekunnilla, kun sen antoi tehdä niin. Se oli vaikea käsitellä jo syntyessään pienelle puoliverisiittolalle, josta se myöhemmin myytiin 9-vuotiaana, kun siittola meni konkurssiin. Yhdeksän vuoden aikana Bea kuitenkin ehti käydä lukuisissa näyttelyissä, tuoden useita palkintoja mukanaan kotiin. Ratsuna se ei hankalan luonteensa vuoksi juurikaan pärjännyt, vaikka sillä olisi ollut paljon potentiaalia. Kiivaan luonteensa takia harvalle tuli yllätyksenä, kun Bea jouduttiin lopettamaan murtuneen jalan takia 14-vuotiaana, kun se ryhtyi taas diivailemaan ja riuhtoessaan itseään irti loukkasi itsensä. Bea jätti jälkeensä kaksi varsaa.

ie. Trash Queenilla ei ehkä ole kaunein nimi, mutta ei se hevosta rumenna. Tracyksi kutsuttu trakehnertamma 

ee.

JÄLKELÄISET

RA Rose of Jerome ei ole tarjolla jalostukseen.

Jälkeläinen Syntynyt Emä Omistaja
Lethal Injection STC 18.02 2016 T’s Golden Echo VRL-14336
Rose of Immortality STC 26.05 2017 Nightwind Hexen VRL-14592
Waldein Rose 20.08 2017 le Rêve Rosebreaker VRL-10961
Sepp’s Morose 06.09 2017 Sepp’s Monday Blues VRL-14548
Morasha Duán 23.12 2017 Canvas von Dows VRL-02914

SIJOITUKSET

RA Rose of Jerome kilpailee esteratsastuksessa tasolla 160 cm. ERJ-sijoituksia: 41 kpl, joista voittoja 8.

Päivämäärä Jaos, luokka Järjestyspaikka Sijoitus
01.11 2016 ERJ, 160 cm Waldswood 3/13
03.11 2016 ERJ, 160 cm Waldswood 2/13
26.11 2016 ERJ, 160 cm Green Hills 3/24
15.01 2017 ERJ, 160 cm Romilly 1/24
24.01 2017 ERJ, 160 cm Romilly 2/30
25.01 2017 ERJ, 160 cm Romilly 5/30
26.01 2017 ERJ, 160 cm Romilly 4/30
29.01 2017 ERJ, 160 cm Kilpakeskus Chermia 1/42
30.01 2017 ERJ, 160 cm Romilly 6/50
01.02 2017 ERJ, 160 cm Romilly 3/49
07.02 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 5/30
10.02 2017 ERJ, 160 cm Romilly 2/60
13.02 2017 ERJ, 160 cm Romilly 6/50
21.02 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 5/35
24.02 2017 ERJ, 160 cm Harmony Sporthorses 1/50
24.02 2017 ERJ, 160 cm Romilly 7/50
02.03 2017 ERJ, 160 cm Colosseum 1/27
04.03 2017 ERJ, 160 cm Colosseum 4/27
07.03 2017 ERJ, 160 cm Colosseum 3/27
09.03 2017 ERJ, 160 cm Colosseum 2/27
10.03 2017 ERJ, 160 cm Colosseum 1/27
01.04 2017 ERJ, 160 cm Boneyard Showjumpers 1/18
03.04 2017 ERJ, 160 cm Boneyard Showjumpers 2/18
21.04 2017 ERJ, 160 cm Yateley Showjumpers 2/25
22.04 2017 ERJ, 160 cm Yateley Showjumpers 3/25
11.05 2017 ERJ, 160 cm Lyon 2/30
03.06 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 4/50
05.06 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 1/50
10.06 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 2/50
12.06 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 2/50
16.06 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 7/50
19.06 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 4/50
20.06 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 4/50
21.06 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 5/50
28.06 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 5/50
29.06 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 4/50
30.06 2017 ERJ, 160 cm Kultahuisku 4/50
05.08 2017 ERJ, 160 cm Gestüt Helmwald 2/40
11.08 2017 ERJ, 160 cm Gestüt Helmwald 4/40
14.08 2017 ERJ, 160 cm Gestüt Helmwald 3/40
19.08 2017 ERJ, 160 cm Gestüt Helmwald 1/40

KUVAGALLERIA

Ei kuvia.

PÄIVÄKIRJA

Eläinlääkärikäynti, 04. toukokuuta 2017, kirjoittanut Cherry (109 sanaa)

Jo vanhemman puoleinen puoliveriori Jerome ei antanut iän häiritä itseään ja lukuisista komennuksista huolimatta se jaksoi vetää omaa esitystään koko perustarkastuksen ajan. Muutaman kerran olin saada vallattomasti viuhtovista kavioista, mutta selvisimme kuitenkin kumpikin hengissä. Jalat orilla olivat edelleen loistavassa kunnossa, oikein viileät ja kuivat vailla minkäänlaisia merkkejä rasituksesta. Yleisvaikutelmassa hevosella alkoi kuitenkin jo ikä hieman painaa, mutta hieno lihaskunto pelasti kuitenkin vielä paljon. Orin sydän kuulosti edelleen voimakkaalta, mutta jo aiemmin havaittu pölyallergia ei ollut kadonnut minnekään. Se oli itseasiassa mennyt hieman huonompaan suuntaan, mutta ei nyt vielä mitään puhkuria todellakaan. Jeromen olisi parasta olla mahdollisimman paljon ulkona, jotta sen keuhkot rasittuvat mahdollisimman vähän. Pitkää ikää muuten loistokunnossa olevalle hevoselle!

Estevalmennus, 29. huhtikuuta 2017, kirjoittanut Jesy (236 sanaa)

Nikki nousi juuri ratsunsa selkään astellessani kentälle. Aloin kasaamaan esteitä kentälle samaan aikaan ratsukon kävellessä. Tänään oli tarkoitus lähteä hyppäämään yksinkertaista rataa ja hioa lähestymisiä. Nikki lähti ravaamaan Jeromen kanssa, ja kun ori näytti siltä, että se oli lämmenyt tarpeeksi, pyysin Nikkiä ratsastamaan lävistäjällä olevalle ristikolle ravissa. Jerome ei malttanut pysyä ravissa esteen jälkeen vaan nosti laukan. Pyysin Nikkiä ratsastamaan esteelle uudelleen ravissa ja ottamaan heti pienen puolipidätteen esteellä. Nyt ori jatkoi ravia pienen keskustelun jälkeen. Nostin estettä ja Nikki ratsasti pystylle tällä kertaa ravissa. Hyppy onnistui hyvin, jonka jälkeen pyysin ratsukkoa tulemaan toisella lävistäjällä olevan pystyn pariin kertaan.

Alkulämmittelyiden ja pienten välikäyntien jälkeen lähdimme tulemaan rataa, joka oli korkeudeltaan 140-160cm. Nikki nosti laukan ja ohjasi Jeromen kohti ensimmäistä estettä, pitkällä sivulla olevan sarjan a-osaa. Jerome lähestyi esteelle hieman pitkänä ja turhan nopeasti, mutta Nikki huomasi asian itse nopeasti ja sai korjattua, jolloin hypyt sarjan molemmille osille onnistuivat hyvin. Toisella esteellä lävistäjällä ei ollut ongelmaa, mutta toisella lävistäjällä olevalle esteelle tie kaventui hieman liikaa, mikä hankaloitti seuraavalle esteelle ratsastamista. Jerome otti yhden ylimääräisen askeleen pitkällä sivulla olevalle linjalle, väli jäi liian lyhyeksi ja toinen este putosi. Loput radasta sujui ilman suurempia ongelmia, joten pyysin Nikkiä ratsastamaan linjalle vielä uudelleen. Tällä kertaa ensimmäinen hyppy osui kohdalleen, mutta Jerome lähti venyttämään askeltaan välissä ja hyppy toiselle tuli liian juureen. Kolmannella kerralla Nikki sai autettua Jeromea hyvin ja molemmat hypyt onnistuivat hyvin. Lopetimme onnistuneeseen suoritukseen, ja ratsukko teki itsenäiset loppuverryttelyt.

Päiväkirjamerkintä, 29. helmikuuta 2016, kirjoittanut omistaja (943 sanaa)

“Moi, sä taidat olla Nikki?” Pyörähdin ympäri ja tajusin pian katselevani ruskeakiharaista, nuorta naista, joka oli pyyhältänyt luokseni tyhjästä. Katherineksi esittäytyvä nainen tuntui katsastavan minut katseellaan aina hiusteni korkeimmasta kohdasta saappaitteni pohjaan asti. Nyökkäsin ja vahvistin olevani Nikki, laskiessani samalla trailerin lastaussillan, jotta voisin taluttaa Jeromen ulos. Olin varma, että ori viihtyisi uudessa kodissaan, olihan se aika kiva ja hyväkäytöksinen hevonen, joskaan sitä ei muiden hevosten seurassa mitenkään sosiaaliseksi voinut kuvailla. Jerome peruutti nätisti ulos trailerista ja rupesi heti nuuhkimaan ilmaa sieraimet lautasen kokoisiksi levinneinä. Se pälyili uteliaasti ympärilleen, vispaten vahvoja korviaan edes ja takaisin. Lässyttelin hevoselleni, kun lähdimme seuraamaan Katherineä kohti Jeromen uutta asuinpaikkaa.

Muutamakin “ooh!” tai “vau!” saattoi lipsahtaa, kun tallinomistajatar johdatti minut ja hevoseni valoisaan, upouudelta näyttävään talliin, jonka nainen esitteli yksityistalliksi. Kyseiseen talliin eivät edes hoitajat kuulemma päässeet, ainoastaan henkilökunta ja yksityisten omistajat. Oho, aikamoiset turvatoimet siis. Talutin Jeromen sille varattuun karsinaan, Katherinen kertoessa, että hevonen voisi kyllä mennä uloskin jo muiden kanssa. Pudistin vain päätäni ja vastasin, että hevoselleni sopi paremmin vähän tutustua karsinaansa, ennen kuin se rupeaisi stressaamaan muita elikoita. Tiedusteli uteliaasti, voinko käydä itsenäisellä opastuskierroksella talleissa, ja omistajatar lupasi, että se onnistuisi, naisella kun kuulemma oli paperitöitä. Vilkaisin ensin pienen yksityistallin läpi, ennen kuin jatkoin seuraavaan talliin, joka ilmeisesti oli ponitalli. Tallissa ei ollut tällä hetkellä ketään, kaikki hevoset kun taisivat olla ulkoilemassa juuri nyt. Tutustuin kuitenkin pikaisesti ponitalliin ja jatkoin pientalliin. Huomioni kiinnitti nimikyltti Send Me an Angel. Hymyilin vähän itsekseni ja pohdin, että se taisi olla kenties yksi kauneimpia kappaleita, joita vain oli. Hymisin vähän itsekseni November Rainille. En ikinä ollut pitänyt Guns N’ Rosesista, vaikka se olisi niin täydellisesti sopinut muutoin 80-lukurock-painoitteiseen musiikkimakuuni.

No One Like You? Lisää Scorpionsia? Okei, sopi se minulle. Katselin nimikylttejä ja pohdin mielessäni, tulisiko kenties vastaan jotakin tutumpaa, kuin Scorpions ja Guns N’ Roses. Myönnetään, hymyilin itsekseni, kun Sweet Child O’ Minen nimikyltti tuli eteen. Se oli ihan okei kappale. Se ja Paradise City taisivat olla ainoita Gunnareiden biisejä, joita siedin. Ei siinä, kappaleet olisivat varmasti ollut aivan mahtavia, jos Axl Rosen ääni ei olisi niin... Axl Rose. Learn To Hate You? James Michael rupeaa jo kuulostamaan paremmalta! En ollut kyllä varma, olivatko nimet tulleet kappaleista, tai ainakaan niistä kappaleista, joita ajattelin, mutta mitäpä sillä oli väliä? Löysin You I Need-nimisen hevosenkin, joka toi heti mieleen Mötley Crüen You’re All I Needin. Haha, musiikki jatkuvasti mielessä. Niin se oli aina ollut. Suunnittelin mielessäni, että kävisin vilkaisemassa Irlannin maastoja Jeromen kanssa vähän myöhemmin päivällä, ori kun kaipaisi varmasti vähän liikuntaa, ettei se kuolisi tylsyyteen.

Istuuduin Fastbackin pelkääjänpaikalle ja jätin oven auki sillä välin, kun vaihdoin platform-korkoni tavallisiin ratsastussaappaisiin, jotta kenkäni sopisivat jalustimiin. Olin kyllä kokeillut ratsastaa platformeissani, mutta kenkä ei yleensä mahtunut edes jalustimeen. Katselin ympärilleni ja huokaisin hiljaa. Täällä sitä nyt oltiin. Edellinen kotitalli Itävallassa ei ollut tuntunut kodilta minun eikä Jeromen mielestä, joten uusi yritys täällä sitten. Edellinenkin paikka oli ollut hirmuisen mukava, ja oli ollut vaikeaa saada sanotuksi, ettei tämä nyt vaan ollut sopiva paikka. Oli kuitenkin tärkeää, että Jerome viihtyisi kotitallissaan, joten eroaminen oli ollut pakko. Jätin saappaat autoon ja talsin ratsastussaappaissa talliin, jonka varustehuoneeseen olin jo vienyt orin varusteet. Hain Jeromen satulan, suitset ja kaiken tarvittavan, palaten sitten Jeromen karsinalle. Talutin hevosen käytävälle ja kiinnitin tallisolmulla. “Mennää tutustuu maastoon”, kerroin orille harjatessani sitä. Harjasin hevosen perusteellisesti, ja vein harjan sitten pois. Asettelin satulan romaaneineen ja huopineen Jeromen selkään, minkä jälkeen laitoin suojat ja litistin hiukseni kypärän alle. Jeromen riimu kaulalle ja suitset päähän... Kuolaimet suuhun, lopeta pelleily! Sitten päästiinkin lähtemään.

Jerome tuntui innokkaalta, kun lähdimme maastoon. Ori oli raukka seisoskellut eilisestä lähtien, kun oli ollut lento ja kaikkea. Nyt hevonen kuitenkin oli innokas ja täynnä energiaa, valmiina valloittamaan maailman. Aloitimme rauhallisella käynnillä kylmänsävyisissä maisemissa, mutta kun Jerome hiljalleen lämpeni, kehotin orin raviin. Se ravasi innolla eteenpäin, korvat hörössä ja pärskien. Välillä ori yritti jopa riistää laukkaan, ja olisi varmasti painellut jo vapaalla vaihteella, jos sen olisi antanut. Pidättelin oria kärsivällisesti ravissa, ennen kuin hidastin käyntiin, mikä oli orista selkeästi hurjan tylsää. Ori nakkeli päätään ja pärski, yrittäen välillä salakavalasti lähteä ravin kautta laukkaa. Kuollut pelto näytti melko turvalliselta, joten löysäsin vähän ohjia ja annoin Jeromelle laukka-avut. Ori oli ansainnut vähän vapaamman laukkapätkänsä, joten annoin sen painella niin kovaa, kuin se vain halusi. Viima nostatti kyyneleet silmiin, ja olisin halunnut vain sulkea ne, mutta jonkunhan oli vahdittava, minne eräs pälli säntäili. Pelto loppui aivan liian pian, mutta sen rajalla hidastin ravin kautta käyntiin ja annoin hevosen rauhoittua. Joo joo, kalenterin mukaan ohjelmassa piti olla kevyttä liikuntaa, mutta Jerome oli niin räjähtämäisillään kaikesta energiasta, että pitihän sen raukan saada purkaa ne. Maastolenkki oli mukava, mutta hiljalleen pidättelin hevosta rauhallisessa käynnissä ja palailin takaisin tallille.

Vein orin hyvillä mielin karsinaansa lepäämään, kun olin saanut sen riisuttua. Palautin orin kamat paikoilleen kuolainten huuhtelin jälkeen, ja suuntasi inhoava irvistys huulillani peilille. Tiesin jo etukäteen, miltä tukkani näyttäisi. Haha, kuulostipa pinnalliselta. Riisuin kypärän ja katselin litistyneitä hiuksiani surkeana. Tuijottelin hetken hiuksiani, ennen kuin kävin Mustangillani takuttamassa mustan tukkani taas pystyyn. Muutakaan tekemistä ei ollut, joten lakaisin vähän käytäviä ja hyräilin itsekseni Sweet Child O’ Minea, joka oli auttamatta jäänyt pääkoppaani soimaan. “She’s got eyes of the bluest skies, as if they thought of rain”, hyräilin hevoselleni vaimeasti, kun olimme kaksin tallissa. “I’d hate to look into those eyes, and see an ounce of pain.”

Olo oli melko hyvä, kun palasin pieneen asuntooni, joka sijaitsi pienen ajomatkan päässä tallilta, kylän laitamilla. Radiosta soi herkkiä rockballadeja, mutta ei oikeastaan mitään omia suosikkejani. Tummat pilvet itkivät rankasti autoni tuulilasille, kun ajelin kotiin. Sateesta huolimatta olin melko hyvällä tuulella, päivä kun oli ollut hyvä, ja Jerome tuntui nyt jo viihtyvän Tuonelassa. Koulukaverit aina sanoivatkin, että olin matkalla suoraan kohti helvettiä. Ilmeisesti he olivat oikeassa.

Eläinlääkärikäynti, 15. helmikuuta 2016, kirjoittanut skeleton (207 sanaa)

Kaikki rokotukset menivät sujakasti, mutta viimeisen kohdalla meinasi tulla kaviosta sääreen. Ymmärrettävää käytöstä tietenkin! En minäkään tahtoisi kenenkään tökkivän olkaani viittä neulaa peräkkäin...

Perusterveystarkastuksessa ilmeni pienen pieni ongelma. Hengitystiet röhisivät hiukan, minkä arvelin johtuvan pölyallergiasta. Suosittelen siis vaihtamaan puristettuihin heinäpelletteihin (meidän valikoimassa tuotesarjan "Natur" heinäpelletit), ja katsottaisiin muutaman viikon kuluttua uudelleen. Muutoin kaikki OK, sydämessä ei sivuääniä, ikenet hyvät ja silmät kirkkaat. Kaviot voisi vuolla pian, sillä reunus on jo melko pitkä ja epätasainen.

Suosittelisin myös tilaamaan hierojahoitoja (tulossa Coltoniin viimeistään maaliskuussa), sillä Jeromen kaltaiselle orille olisi hyvä aina kerran kuussa saada lihaksille rentouttavaa hierontaa.

Suunnittelin Jeromelle myös ruokavalion:
Aamu: 3 kg Natur Hay -heinäpellettejä, 0,5 kg CFS Active Prixiä, 2 rkl magnesiumia.
Päivä: 2 kg Natur Hay -heinäpellettejä, 0,5 kg kivennäisrehua, 3 rkl Healthy Horse Linseed Oil -pellavansiemenöljyä.
Ilta: 3 kg Natur Hay -heinäpellettejä, 0,75 kg maissia TAI mysliä, 2 rkl B- ja C-vitamiiniliuoksia.

Kilpailukaudella aamuruokinnan Active Prixin määrää voi noistaa 0,75 kg:n. Tällöin myös magnesiumin tarve kasvaa, joten sitäkin voi lisätä yhden ruokalusikallisen lisää. Heinäpellettien määrää ei kannata lisätä, mutta sitä saa vähentää jos täysrehun määrä kasvaa. Heinäpelleteissähän on enemmän heinää painonsa kannalta, sillä ne ovat hyvin tiiviisti puristettuja, ja paisuvat vatsassa. Jos Jerome vaikuttaa rauhattomalta tai ylienergiseltä kisapaikalla tai muutoin treeniä ennen, sille olisi hyvä antaa Relax-sekoitetta (viimeistään 30 minuuttia ennen suoritusta).

Estevalmennus, 14. helmikuuta 2016, kirjoittanut R. (296 sanaa)

Nikki ja hänen upea ratsunsa RA Rose of Jerome asteli Gothamin yhdelle kentälle. Ratsukko sai aloittaa lämmittelyn itsenäisesti kevyessä ravissa puomeilla, kun kasasin pientä esterataa. Tarkoituksena oli harjoittaa lähestymisiä ja heti alussa Jeromen luonne tuli esiin. Ori oli kokoajan menossa eteenpäin epäilemättä, että Nikki sai kokoajan pidättää oria rauhallisemmaksi. Eteenpäin pyrkimys oli vain positiivinen asia, mutta loppussa Jeromea olisi vaikea ratsastaa kunnolla, etenkin kun kyseessä on lähestymiset. Alotiimme helpolla radalla, klassisella kahdeksikolla, että lyhyiden sivujen päissä oli esteet ja keskellä diagonaalisella linjalla kaksi peräkkäistä estettä. Aloitimme hyppäämisen puomikasoista diagonaalisella linjalla (kokorataleikkaa), että kaksikko lähestyi rauhaisassa ravissa ja jatkaisi laukassa linjan loppuun lyhyelle sivulle. Jeromella oli virtaa, että hevosta sai kunnolla pidättää ja ensimmäinen sekä toinen hyppy lähti turhan kaukaata. Hevosta sai pyytää vähän enemmän eteen, jolloin hyppyjen laatu parani. Aluksi oli pakko laittaa apupuomit oikean ponnistus kohdan löytämiseksi, kun esteet suurenivat 40 cm. Hypyt onnistui, vaikka Jerome koitti hypätä apupuomin takaata, mutta päättäväisesti Nikki sai orin oikealle linjalle. Linjat meni suoraan ja hyvin ratsastettu reippaassa laukassa.

Hetken lämmittelyn jälkeen molempiin suuntiin keräsin esteet 60 cm ja aloitettiin kunnon radan hyppääminen, että suoralinja ja kaarevassa linjassa yksittäinen este. Ori kaahaili kunnolla eteen laukassa, joten pidätteitä sai tehdä. Tällä kertaa olin ottanut apupuomit pois ja hypyt parani, vaikka välillä hyppäsi turhan kaukaata kaarevassa linjassa. Nikki saisi ratsatsaa oria enemmän kokoon pitkillä välillä pidättein. Kun asia saatiin korjatuksi, lähti hypyt kaarevissa linjoissa oikealta kohdalta. Suunnanmuutoksen jälkeen alettiin hyppäämään kahdeksikkoa, että joka toinen yksittäinen kierrettiin. Ori kävi kuumana, mutta Nikki sai pidettyä Jeromen hyvin kasassa ja hyppäämään oikeista kohdista. Nikkin istunnassa ei ollut moitittavaa, vaikka kantapäät kunnolla alas ja enemmän saisi myödätä menohalukkaalle hevoselle. Muuten koko valmennus sujui kokonaisuudessaan hyvin ja hypyt sekä ponnistuspaikat parani loppua kohden huomattavasti. Loppuverkoissa ori kävi kierroksilla, joten Nikki sai kauan kävellä ennen kuin orin syke tasaantui.

©2018 Stratocaster - suntuubi.com